|
Post by Larissa on Sept 4, 2013 19:05:07 GMT
GlitchNimeä klikkaamalla pääset Lagin sivuilleRistetysponitamma Omistaja Rebekka
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 5, 2013 17:12:47 GMT
R&L 1. 5.9.2013 Suurenmoinen saapuminen -pissisprinsessa pottuilee"Koska me ollaan perilläääh?" valitin, ties kuinka monetta kertaa. "Kohta", äiti varmisti. Vihdoinkin Wia Lactean piha tuli näkyviin, ja hyppäsin pois autosta melkein vauhdissa. Tallin omistaja Larissa ja Markus olivat jo vastassa, äiti oli soitellut aika monta kertaa ajo-ohjeita. Kun oli se niin vaikeaa löytää oikeaan osoitteeseen.. "Moi!" hihkaisin ja hyppelehdin trailerille. Lagi sisällä potki ja hirnui käskevästi, kuin kiljuakseen: "Päästäkää mut ulos! Tääl ei oo karsinansiivoojii, tääl on kakkaa huihirvitys!" Tammalla oli tänään kiukkupäivä, tai kuten itse sitä kutsuin b*tchauspäivä. Pujahdin sisään traileriin, ja irroitin Lagin puomista. Hetken päästä tallipihalla seisoi miltei pystyynhyppivä, kaikkia mulkoileva tamma. Olipas taas hyvä ensivaikutelma... "Lagi! Nyt käyttäydyt!" ärjäisin ja kiskaisin tamman alas. Se tepsi, Lagi lopetti turhan liikkumisen. Tamma silti mulkoili minua ja pyöräytteli silmiään: "Mä tottelen sua vaan sen takii et sä putsaat mut siitä inhottavasta mutamössöstä!" Vihdoinkin tamma oli tallissa ja varusteet omilla paikoillaan. Ehdin tallikierroksen aikana hurahtaa risteytysponitamma Ephrataan, eli Ritaankin. Ilmoitin, että voin aina tarvittaessa liikuttaa ja hoitaa tammaa, kun oli se noin kiva! // Tervetulloa talliin B) Kiva tarinanpätkä ja hieno kuva! ja toki Ritaa saa liikutella ihan millon tahansa
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 9, 2013 18:30:41 GMT
R&L 2. Ratsastelua 9.9.2013Lagi oli kotiutunut hienosti, ja uskalsin tänään ratsataa jopa ilman satulaa. Rentoa ratsastelua ilman tuskailua siis. :3 Kuva ei näkynyt muuten, niin linkkinä: aijaa.com/tnQkI5// Hyvä juttu! ja hieno kuva
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 21, 2013 19:34:22 GMT
R&L 3. Facebook Marssin ärsyyntyneenä tallille. Koulussa meni suoraan sanottuna päin p*rsettä, ja olin onnistunut antamaan varmasti hyvän ensivaikutelman itsestäni. Olin hengaillut joko poikien kanssa tai yksikseni, mikä tarkoitti että suurin osa katsoi arvostelevasti. Olin heppatyttö, omistin hevosen, mikä tarkoitti että suurin osa katsoi arvostelevasti. Pankin oli räjäyttänyt vielä se, että olin fiksuna mennyt möläyttämään "Koska sä oot niiden jätkien kaa ni sä tykkäät ainaki yhest" -ärsytykseen suutuspäissäni fiksun vastauksen: "En mä pidä niist sillee, vaa yhest tytöst!" Olipas kylläkin fiksua, tosiaan. Se ainoa salaisuus, mitä en ollut halunnut kenenkään muun tietävän, oli nyt koko luokan tiedettävissä. Että pidin Iisasta, yhdestä ystävästäni, kuka onneksi oli toisessa koulussa. Ja paskat!
Dumppasin tavarani taukkiksen nurkaan, ja nappasin sitten satulahuoneesta Lagin harjat. Tamma yritti kuikuilla ulos karsinastaan, mutta joutui pitämään päätään korkealla. Kännykkä piippasi, ilmoitus facebookista. Juulia Rajavarto updated her status. Avasin sen, vaikka tiesinkin jo mitä tulemaan pitää. "Lol, nolooo! #gayrebekka" Näitä #gayrebekka -juttuja oli useampia, kymmeniä. Ja kaikki olivat jostain syystä niiltä samoilta kolmelta ihmiseltä, ketkä vain vihasivat minua ja käyttivät jokaisen mahdollisen hetken vain v*ttuillakseen. Ja mikäs olisikaan sen parempi tapa kuin vitsailla ihastuksista. Jätkät ja pari tyttöpuolista kaveriani olivat ihan okei asian kanssa, ei heitä kiinnostanut kenestä pidin tai en.
Astelin Lagin karsinaan, ja tamma hörisi innoissaan. Hyvä päivä siis. Kiinnitin ponin karsinaan ja aloin harjaamaan sitä reippaasti. Kuivunutta kuraa lennähti ilmaan, ja Lagi sulki silmänsä, nauttien harjauksesta. Jalanharjauksen astuessa kuvaan ei se harjaus ollutkaan enään niin kivaa, ja takajalkojen kanssa jouduin nostamaan harjattavan jalan ilmaan ja harjaamaan sen niin, muuten olisin saanut kaviosta käteeni.
Nakkasin ratsastusvermeet ponin niskaan ja vetäisin itsekin kypärän päähäni. Lallalaa, nyt mentäisiin verkkareilla ja tennareilla, mutta mentäisiin nyt edes ilman jalustimia. Irroitinkin jalkkarit jo tallissa ja vippasin ne Lagin punaiseen harjalootaan, eivätpähän häviäisi -enkä pystyisi huijaamaan ottamalla jalustimia ratsastuksen aikana.
---
"Lagi!" kajahti ilmoille tallipihalla tamman riuhtaistessa itsensä irti ja lähtiessä viipottamaan ympäri pihaa. Tässä oltiin jo tarpeeksi väsyneitä ratsastuksen jälkeen, ihan kuin nyt jaksaisin juosta vielä tamman perässä. "Kuule hemmetti tulee reissu makulihaan seuraavaks!" karjaisin perään, ja se temppu tepsi. Lagi pysähtyi ja kävin nappaamassa sen kiinni.
Viedessäni lagisen ponini kamppeita satulahuoneeseen, Markus asteli vastaan. "Vooi, vitsi ku oot lyhyt!" mies hihkaisi, ja jos katseet voisivat tappaa hävittäisin jo ruumista. "Vooi vitsi mä oon lyhyt, en oo ite huomannu et käytän kaheksanvuotiaiden housuja!" murahdin ja jatkoin matkaa. Tuotakin p*skaa kuunnellut jo tarpeeksi.
Hetkisen kuluttua lyssähdin taukkiksen sohvalle, ja ihan ilkeästi levittäydyin sille yksinäni. Samassa puhelin pärähti soimaan, ja katsomatta soittajaa vastasin siihen. "No mitä?" "Hihhihii.. Noloo! Oot vitun nolo ja ärsyttävä! Joku lesbopaska! Hihihii.." kuului toisesta päästä. Juulia, voi kun kiva. "Nii, ja paljonko oot tänää juonu?" murahdin. "Enemmä ku sä! Mä sain jopa röökiiki, toisin ku sä lesbopaska!" "Pitäisitkö sen turpas kii?" "En!" Samassa taukohuoneen ovi aukesi, ja ärähdin kännykkään: "Mee pois! Sua ei kukaan kaipaa!" Tulija vilkaisi minua hämmentyneenä, mutta heilautin kännykkää selittävästi, ja tungin sen sitten taskuun. "Moi! Kukas sä oot?" kysyin. "Oon Akku. Ja Romppu tulee tuolt!" kuului vastaus.
Ja siitä sitten se lähti, päädyin kertomaan kaikenmaailman ongelmistani kahdelle, suunnilleen ventovieraalle ihmiselle. Eipä se mitään, eivätpä ainakaan ihmettelisi kohdatessaan #gayrebekka juttuja facebookissa, sillä en ainakaan kertonut suuresta salaisuudestani heillekkin. Ehehee...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 2, 2013 18:51:52 GMT
R&L 4. Vaahterapolun estekisat 1.10.2013
Luokka 4: 110cm Jos hevosesi kirjottaisi itsestään deitti-ilmoituksen vastakkaisen sukupuolen edustajalle, millainen se olisi? Tervehdys kaikki urheat orit! (hihhihii) Täällä kirjoittaa maailman upein poni, jonka ihmiset ovat nimenneet Glitchiksi, eli Lagiksi. Pyh! Parempi nimi olisi ollut vaikkapa Prinsessa Hänen Korkeutensa Maailmanvaltiatar Bling Bling ihQ! Six mä en tykkää mun nimest. Hyi, yäk! Olen musta, ja minulla on tähti päässäni, ja vitsi se on siistii ku orjani putsaavat minut päivittäin! Siis ihQuu! Mä rakastan isoja oreja, te ootte niin komeita! Ruunat ei oo kivoja, siis daa, ne valittaa aina siitä et ne on ruunii. Voi lol. Mä hyppään tosi korkeit esteitä, ratana päästään kisoissa 110cm. Daa, oufcorse! Kyllä mun on pakko sanoa vielä, että mä vihaan mutaa, ja siihen se jääki. Eikun siis ohopz, jäi pari välist. Mä siiz vihaan mutaa, sadetta, ukkosta, melua, lunta, vettä, ihmisiä, ja ihan kaikkee. Mä tykkään ruuast ja karkailust tosin. Vitzi ois ihQuu jos nähtäis! Heido! kaikella rakkaudella, Prinsessa Hänen Korkeutensa Maailmanvaltiatar Bling Bling ihQ (Eli Glitch, mun supertyhmä omistaja (siis daaa...) pakotti pistää mun tyhmän oikeen nimen tähän loppuun.. )
Wia Lacteasta matka lähti aamulla kohti Vaahterapolkua. Lagi pääsi mukavasti Wia Lactean hevosten kanssa kimppakyydillä, joten äidin ei tarvinnut edes traileria vuokrata. Lagin kanssa vuorossa olisi 110cm esteluokka. Olihan se aika iso korkeus sen kokoiselle ponille, mutta jos kerran yli päästiin ja poni osoittaa innostusta niin isoihin esteisiin niin mikä ettei. Vilkaisin autossa varmaan sadatta kertaa beigejä ratsastushousujani, ja pyyhkäisin saappaiden kärkeä hanskallani. Jännitti. Eivät nämä olleet ensimmäiset kisat Lagin kanssa, todellakaan, mutta emme ennen olleet startanneet metrikympissä. Aina oli korkeus ollut joko 100cm tai alle.
Kisapaikalla purin tamman autosta, kävin ilmoittautumassa, ja näpelsin Lagin häntään uudelleen ranskalaisen letin. Oli tamma mennyt hinkkaamaan edellisen auki trailerissa. Varusteet niskaan, ensimmäisen luokan katsominen, ja sitten verryttelyyn.
Verkassa Lagi kuunteli hyvin, ja hyppäsi 90cm okserin hyvin. Äiti korotti sen vielä 110cm, mutten ehtinyt hypätä sitä, sillä piti lähteä valmistautumaan. Meitä ennen menevä hevonen ei suostunut olemaan radalla kunnolla, ja pari puomia putosi. Kun ratsastin radalle, katsomosta kuului pari nauruntyrskähdystä. Okei, näyttihän se vähän siltä että olimme väärässä luokassa, mutta tyydyin lähettämään mitä hurmaavimman hymyn katsomoon. Ratsastin Lagin ravissa tutustumaan siihen tosi pelottavaan esteeseen, sellaiseen missä oli laine alla ja sivuilla sateenkaarijutut. Pilli soi, ja matkaan.
Lagi hyppäsi ensimmäisen esteen hienosti, ja minulle tuli sellainen tunne että tämä onnistuisi. Tamma tuntui niin innokkaalta ja keskittyneeltä. Nyt tuli se hurjan pelottava este. Lagi epäröi, hidasti hieman vauhtiaan. "Sä pääset siitä!" kuiskasin, pääasiassa itselleni, ja ratsastin eteen. Tammakin tajusi jutun juonen ja loikkasi hienon, joskin aika suuren loikan esteen yli, ja jatkoi siitä reippaasti. Hieman liiankin reippaasti, sillä seuraava mutka meni hieman tiukaksi. Lagi liukastui, tai oikeastaan liukui hieman hiekalla, ja yleisöstä kuului kohahdus. Poni sai jalat allensa juuri oikealla hetkellä, eikä kaatunut, ja ehti juuri saada tasapainonsa takaisin ennen viimeistä estettä. Hienolla loikalla alas, ja siitä maaliviivan yli. "Jes!" hihkaisin ja taputin ponin kaulaa, tuulettaen sitten hieman. Heilauttamalla vain kättäni, mutta tuulettamalla silti. Vaimeiden aplodien saattelemana ratsastin säteillen ulos radalta. Tuli puhdas rata, ja aikakin oli varmasti ihan hyvä. Aika ei kyllä minua juuri nyt haitannut, meidän ensimmäisestä 110-luokasta puhdas rata! Lagi sai taputuksia ja kehuja, ja pari pikkutyttöä tulivat myös taputtelemaan tammaa. Itse laskeuduin ratsailta ja ravistelin jalkojani.
Luokan viimeinen osallistuja tuli ja meni, ja nousin takaisin selkään. Luokan kaikki osallistujat takaisin radalle, kuulutettiin hetken perästä. Teimme työtä käskettyä, ja hetken päästä nyt jo tyhjennettyn radan reunalla seisoi kahdeksan ratsukkoa. Muut näyttivät niin isoilta.. "Kolmanneksi tuli Larissa ja Nokomis of Riley! Larissa, tulisitko tänne. (...) Toiseksi tuli Ibbe sekä Algin F Euphoria.." petyin hieman. Emme todellakaan olisi voinut voittaa, mutta toisiksi tai kolmanneksi olisi voinut olla mahdollisuuksiakin. "Ja luokan voittaja on.. Rebekka sekä Glitch!" Mitä? Kesti hetki tajuta, ennen kuin komensin Lagin kahden muun sijoittuneen kanssa samaan riviin. Muut osallistujat lähtivät, ja meille jaettiin ruusukkeet. Ruusuke näytti niin isolta Lagin sirossa päässä. Musiikki alkoi soimaan, ja meidät käskettiin kunniakierrokselle, minä pikkuponeineni ensimmäisinä, tietenkin. Laukannostossa Lagi pukkaisi, ja lähti sitten ylpeän näköisenä harppomaan eteenpäin, saaden aikaan pari nauruntyrskähdystä katsomossa. Taputin tammaa, ja nousin sitten kevyeen istuntaan. Mites tässä näin kävi?
Ei se mitään vaikken tietäisikään, sillä sen tiesin, että minulla oli maailman paras poni!
// Onnea voitosta!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 2, 2013 19:23:06 GMT
R&L 5. Kuule mun toive, mä haluan pois
"Mun kotiin murtaudutaan joka yö, mä oon varma et ne on yläkerran jätkät. Kuivamuonatkin ne kaapista syö, ja tuhkakuppiin jättää Boston-sätkät. Olen kyllästynyt pelkäämään, siks nukun pistooli mun tyynyn alla, sitä tottunut oon käyttämään, se mua palveli jo rintamalla" hyräilin kävellessäni koulun käytävällä. Yritin keskittyä vain Arttu Wiskarin musiikkiin, ja yritin sulkea pois kaikki muut äänet. Kenkien kirskunta, iloiset naurahdukset, kaappien ja avainten kilinä, puheensorina. Se onnistuikin hyvin, kunnes joku riuhtaisi kirjat käsistäni, ja viskaisi ne lattialle. "Oho, sä pudotit jotain, pätkä!" Vilkaisin ylöspäin, nähdäkseni itseäni päätä pidemmän tytön naureskelevan, ja melkein tallovan kirjojani. Lempikirjani oli mukana vielä kaiken lisäksi, mukaan lukien vihkoni missä oli valokuvia ja piirustuksia. Kyykistyin salamannopeasti ja nappasin kirjat itselleni, saaden sitten korkokengillä varustetun kantapään sormilleni. Se oikeasti teki kipeää, ja sormia pisteli inhottavasti, ihokin oli rullaantunut. Pidin hammasta purren naamani peruslukemilla, nousin seisomaan, ja lukitsin itseni sitten vessaan. "Rebe!" joku huusi perääni. "Miten sä voit välittää tollasesta idiootista?" Enempää en tahtonut kuulla, enkä olisi saanutkaan, sillä kello soi. Musiikkia, sitten olisi käsitöitä kolme tuntia, ja sitten loppuisi koulu. Paitsi että minä menisin tallille. Nyt heti.
"Stalin valtas tänään Helsingin, siitä hoitajalle ilmoitin. Ja maastoidun sänkyni alle, tietenkin. Ne toi taas uuden pillerin, sen patjan väliin piilotin. Tämä tauti vei järjen, vaikka vastaan taistelin" mumisin pää polvissa. Vilkuilin kättäni, nyt siinä oli pyöreä, punertava kohta, eikä mikään kivuttomin myöskään. Odotin että käytävän äänet hiljentyivät, ja hipsin sitten bussipysäkille.
"Kuule mun toive, mä haluan pois. Eikö aikani täynnä jo ois? Olen jo nähnyt tämän elämän, kaiken sain ja vielä enemmän. Kuule mun toive, mä haluan pois. Eikö aikani täynnä jo ois? Tahtoisin lähteä kuin sotilas, terveisin tuntematon potilas", soi bussissakin astellessani sisälle ja maksaessani matkaa. Valuin sitten keskipenkeille, painoin pääni ikkunaan, ja katselin ohi viliseviä maisemia. "Viime kerralla kun vaarin näin, ei se enää mua tuntenut. Kunto romahtanut alaspäin, Raatteentielle takas kadonnut..."
Hipelöin hetken Lagin karsinan oveen kiinnitettyä ruusuketta, ja lähdin sitten hakemaan tammaa tarhasta. Paitsi ettei Lagi olekaan omassa tarhassaan, ja portti on auki. Onneksi sen tarhakamu Touho on pysytellyt tarhassa. Suljen portin visusti kiinni, ettei tarvitsisi Touhoakin etsiä. Etsin tammaa kaikilta tarhoilta, ja viimeinkin näin sen Aatun ja Simon tarhassa. Hetkinen, Aatu on ori! Pistin juoksuksi, pohtien kaikenlaisia asioita päässäni. Miten Lagi oli päässyt pois tarhasta? Sehän on selvä, avaamalla portin, joku oli kai unohtanut sulkea alasalvan. Olikohan Lagi kiimassa? Oli varmaan, ainakin se käyttäytyi hieman sellaisesti. Olikohan mitään ehtinyt tapahtua? Sitä en tiennyt.
Kävin pelastamassa tammani hurjan naistennaurattajan armoilta, ja vein sen talliin, hyräillen samalla. "Sain eilen soiton hoitokodista, vaari pois on päässyt sodista. Vaikka itken, mä uskon,että vielä me tavataan. Kun sinun arkkua me kannetaan, poikki kävelemme kirkkomaan. Nyt ymmärrän pyynnön, joka sai minut suuttumaan.."
Kerroin tapahtuneesta Markukselle, kuka lupasi raportoida asiasta Larissalle ja Evielle. Nyt jos Lagi tulisi tiineeksi.. Juuri kun olin päässyt kisaamisen makuunkin. Suttasin tamman karsinan oveen Tarhan alasalpa aina kiinni!!! -lapun, ja selitin siihen syyksi sen, että Lagi harrastaa karkailua. Saisi nyt kelvata.
En välittänyt mietteistäni kun liikutin Lagin, nyt ihan kouluvääntelyä. En välittänyt asiasta ollenkaan, ennen kuin äiti ilmoitti tulevansa hakemaan minua. Ai niin, olin lintsannut koulusta. Saisipa äiti nyt tuplauutisia, onko se sitten hyvä vai huono juttu... "Kuule mun toive, mä haluan pois. Eikö aikani täynnä jo ois? Olen jo nähnyt tämän elämän, kaiken sain ja vielä enemmän. Kuule mun toive, mä haluan pois. Eikö aikani täynnä jo ois? Tahtoisin lähteä kuin sotilas, terveisin tuntematon potilas..."
//ilkeää > : D
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 10, 2013 19:26:06 GMT
R&L 6. - Touhotusta osa 2. 10.10.2013 - Totuuksia
"Eikä! Toi on niin söpö!" Iisa hihkaisi nähdessään Touhon karsinassaan. "Ihan ku sä..." ajattelin, mutten onneksi möläyttänyt sitä ääneen.
Haimme Touhon harjat, ja Iisa sääti kameransa asetuksia. Harjasin Touhoa pitkin vedoin, ja huomasin ponin alkaneen kasvattamaan paksua talvikarvaansa. Touho nautiskeli harjauksesta, samoin kuin minä, ja Iisa räpsi kuvia.
Aivan liian pian oli Touho harjattu, ja olin jo menossa hakemaan ponin juoksutuskamoja kunnes Mari pölähti sisälle. "Sopiiks sulle et Emmi menee Touhol tänää?" "Joo sopii!" suostuin. Tyttö halusi varmaan varustaa ponin itse, joten en ruvennut pistämään Touholke varusteita. Sen sijaan valuimme Iisan kanssa kohti taukotupaa, mistä kantautui iloista puheensorinaa.
Tempaisin oven auki, ja meitä kääntyi katsomaan seitsemän silmäparia. Larissa, Evie, Romppu, Akku, Julia, Silva, sekä se Niko, talliorjako se oli. "Moi! Täs on Iisa", kiskaisin ystäväni vierelleni. Huomasin Larissan sekä Rompun merkitsevät katseet, kun taas Niko näytti suunnittelevan jotain todella omalaatuista iskemissuunnitelmaa meidän varalle.
Juttelimme kaikki niitä näitä, ennen kuin hoksasin että olin luvannut pitää Iisalle tunnin Lagilla! "Me mennää tonne kentälle.." totesin hymyillen, Iisa perässäni. Hetken päästä ovi kävi uudelleen, ja Niko käveli peräämme yksityispuolelle. Miksiköhän se noin seuraili, etsisi ikäistään seuraa... "Hei Iisa, tiesiks et oo tosi nät-" "Meeksä hakee kamas ni mennää?" keskeytin hieman mustasukkaisena pojan lauseen. Se tästä puuttuisikin jos Niko alkaisi seurailemaan koko ajan.
---
"Nyt se meni hyvin!" hihkaisin Iisan saadessa Lagin ravissa pohkeenväistöön. "Hyvä!" hymyilin. Brunette ystäväni taputti mustaa ponia kaulalle, hidasti käyntiin, ja antoi pidempää ohjaa.
Hetki kului hiljaisuudessa, Iisa keskittyen johonkin omaan asiaansa, ja minä kyyläten silmä kovana ratsukkoa, -etenkin ratsastajaa, hehe. Kerrankin kun sai tuijottaa, ihan luvan kanssa.. Naurahdin vaisusti omalle, huonolle vitsilleni, ja istahdin muurinpalalle.
Iisa ratsasti jonkin ajan kuluttua viereeni kaartoon, ja nousin hiljaa ylös. Löysätessäni vyötä toisella puolella ja Iisa nostaen jalustimia toisella, tyttö pamautti kysymyksen ilmoille, mitä olin pelännyt jo pitkään. "Mitä ne gayrebekka -jutut faces tarkottaa?" "Öhh..." vilkaisin ystävääni, aikeissa kertoa kaiken, mutta sitten punastuin ja laskin katseeni Lagin harjaan, alaten sitten hermostuneena nypläämään siihen lettiä, "Se on sellanen juttu, minkä Juulia ja sen porukka alotti... Ku.. Ku.. Mä.." ääni hiljeni loppua kohden, kadoten sitten kokonaan. "Hei, sä voit kertoo mulle", kosketus. Iisa nappasi kädestäni kiinni, sitten toisesta. "Ihan oikeesti, sä tiiät sen itekki." Nyökkäsin, epäröiden kuitenkin. Vilkaisin Iisan kasvoja, kohdaten hetkeksi hänen katseensa, ja rohkaisevan hymynsä. Tuo hymy... "Niin siis..." henkäisin syvään, "Sähän tiiät et oon koulus niitte poikien kaa? Ni kaikki veetuili sit siitä et "sä tykkäät niistä ini ini ini, valivalivilivali" niin mä suutuin, ja sit, sit mä sanoin et mä tykkään..." katsahdin koko kentän ympäri, kuin varmistaen ettei kukaan kuulisi, "..susta.." Hymyilin vaisusti odottaessani tytön reaktiota. Noin, nyt sitten Iisakin tiesi.. Tyttö oli sanomassa jotain, mutta keskeytin. "Niin sit Juulia tietenki repäs et hei, Rebe on lesbopaska ja nii..." selitin vielä alkuperäisen kysymyksen. "Aa.." Iisa tokaisi hämmentyneenä. Syytä olikin.
Olimme saapuneet talliin, joten riisuin Lagilta kamat, ja hain sen harjat. Iisakin toipui järkytyksestään pian, ja auttoi harjaamaan tamman. Lagi oli puhdas, ei se ratsastuksen aikana ollut likaantunut, mitä nyt kaviot piti putsata ja jalat harjata.
Tarkoitus oli mennä vielä meille, joten juoksimme todella nopeasti bussipysäkille. Ettei vaan myöhästyttäisi. "Muuten, siit jutust.." Iisa aloitti, ja sydän jätti lyönnin välistä. "Se ei haittaa, et älä sitä turhaan stressaa, okei?" "Okei", hymyilin, ja nojasin ystävääni.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 14, 2013 18:21:02 GMT
R&L 7. ei jaksa
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 27, 2013 9:06:12 GMT
R&L 8. Onni onnettomuudessa..? (27.10.2013)
"Jes! Kuules Lagisenisieniseni, sä saat varsan!" hihkuin tammalle. "No daa, ihan ku en ois ite huomannu!" tuntui Lagi viestittävän mulkaisuillaan, ja aloin nauraa räkättämään. "Koska sä et oo vielä niin pallo, niin nyt tulee sitten koulutreeni!" virnistin ja kävin nappaamassa sen varusteet. Sutaisin tamman pikaisesti puhtaaksi harjalla, mutta harjasin kaikki kohdat mihin varusteet tulevat vielä tarkemmin. Olin jo nostamassa satulaa Lagin selkään, mutta tulin toisiin aatoksiin, ja pistin sen sijaan suitset. Mennään sitten ilman satulaa. Liu'utin suojat etujalkoihin, ja aloin sitten tappelemaan takajalkojen kanssa. Lagi heilutteli jalkaansa, ja kun sitten pidin sitä paikoillaan, oli se potkia sormia toisella jalallaan. Joten, hetken tappelun jälkeen nappasin sen jalan ilmaan polvieni väliin kuin kengittäjä konsanaan, ja sain suojan jalkaan sillä tavalla. Toisen suojan kanssa sama homma, ja sitten oltiin valmiita! Vetäisin kypärän ja hanskat mukaan, ja talutin Lagin sitten kentälle. Ponnistin itseni selkään, ja huomasin keikkuvani vasta vatsallani, kun Lagi pinkaisi raviin. Reilua hei joo! Ängersin itseni istumaan, ja hidastin sitten Lagin käyntiin. Kävelin Lagin kanssa sellaiset viisi minuuttia, ja otin sitten ohjat käteen. Liikautin vain hieman pohkeitani, niin Lagi oli jo nostanut ravin, ja pinkoi minkä kerkesi menemään. Hidastin hieman ravia, ja aloin tekemään ympyröitä sekä kahdeksikkoja. Lagi taipui ja asettui hyvin, työskenteli muutenkin ihan rehellisesti. Tein parit pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa, ennen kuin nostin laukan. Lagi hypähti innoissaan laukkaan, ja tarrasin hetkeksi sen harjasta kiinni. Ohopsista, sehän lähti nopeasti! Kun olin saanut itseni vedettyä ponin perseeltä kunnolla selkään, annoin Lagin laukata niin kuin tahtoi. Parin aika reippaan kierroksen jälkeen kokosin laukkaa, ja käänsin Lagin voltille. Äkkiä maa petti ponin jalkojen alta, sen käännähtäessä liian nopeasti, ja se kaatui kyljelleen. Suoraan jalkani päälle. ”Aah!” päästin tuskastuneen kivunäännähdyksen. Lagi onnekseni tajusi nousta ylös, ja nopeasti niin tekikin, mutta minä jäin maahan makaamaan. Jalkaa pisteli inhottavasti, ja sääreen sattui. ”Tuus tänne kulta… Nooin… Hyvä poni..” mutisin saadessani Lagin harjasta otteen. Ponia tukena käyttäen, nousin varovasti ylös, ja sainkin huomata ettei vasen jalka kantanut ollenkaan, ainakaan ilman älyttömän kovaa kipua. Sain Lagin varovasti vasemmalle puolelleni, ja hyppäsin sen selkään hitaasti. Tamma värähti, varmaan sen selkää koski hieman. ”Sori pikkunen, mä yritän olla mahollisimman huomaamaton…” mutisin ja silitin Lagin kaulaa, asetellessani vasenta jalkaa tamman kyljelle. Maiskautin ponin liikkeelle, ja se lähti ilman käskemistä tarpomaan kohti kentän porttia. Ratsastin suoraan yksityistalliin, missä näin Eljaksen puhdistavan karsinoita. ”Mä tiiän et häiritsen sun töitäs, mut käyksä pliis hakeen Larissan tai jonku tänne? Jooko?” kysyin. ”Me kaaduttiin tos Lagin kaa ja mun jalka ei kanna ja Lagin selkä on kipee..” selitin vielä nopeasti, ja mies nyökkäsi, kadoten sitten satulahuoneeseen. Hetkisen kuluttua talliin saapui huolestunut Larissa, jotenkin krapulaisen näköisenä, sekä Markus, kuka näytti siltä että voisi napata naisen kainaloonsa jos tuo päättäisikin oksentaa tai tehdä jotain muuta. Laskeuduin varovasti selästä, pitäen huolen että laskeuduin oikealle jalalle, ja varoen Lagin selkää. ”Siis mitä kävi?” Larissa kysyi päätään pidellen. ”Öö.. No siis olin kääntämäs Lagii voltille, ja sit se vaa liukastu kyljelleen”, selitin lyhyesti. ”Okei. Sattuuks mihinkää?” nyt kysyjä oli Markus. ”Joo, mul ei vasen jalka kanna oikee, ja Lagil o selkä herkkänä..” ”Asia selvä!” Ja niinhän siinä sitten kävi, minä jouduin röntgeniin, ja Lagi pääsi lomalle. Röntgenistä minä sain passituksen jalan kipsaukseen sekä kainalokeppien hakuun, sääriluun kolmesta kohtaa murtumisen takia. Voi kun kiva. / Höh Tuuthan sä sitten sohimaan keppien kanssa, tuuthan?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 30, 2013 8:06:17 GMT
R&L 9. Uutiset ovat kivoja! - 30.11.2013"Rebekka Jokela, 7A, sinua kaivataan rehtorin kansliassa. Toistan, Rebekka Jokela, 7A, rehtorin kansliaan!" kuului kaijuttimien surina ja rätinä kesken ruotsintunnin. Hämmentyneenä tästä, nousin ylös, ja pohdin samalla kaikki mahdolliset asiat mitä olin tehnyt, että joutuisin reksille. Ei nyt parista läksyjenunohduksesta sentään... Koputin varovaisesti reksin oveen, ja pudotin kainalokepit samalla. Hitsi. Mutisten nostin ne takaisin ylös, ja ovi aukesi. Seurasin reksiä, joka viittilöi minut istumaan. Vasta kun pieni sievä pyllyni oli tukevasti penkillä, alkoi rehtori puhua. "Äitisi soitti. Hän kertoi isäsi joutuneen sairaalaan. Kuulemma saanut sydänkohtauksen", reksi kertoi, ja ihan hyvä että istuin. "Mi-mit-? Häh?" kakisin. "Äitisi odottaa parkkipaikalla. Sovimme että saat lähteä koulusta nyt. Minä tulen mukaasi kun menet hakemaan tavarasi, selitän opettajallesi", rehtori selitteli, ja lähti kävelemään kohti luokkaa. Loikin naama valkoisena perässä, ja kävin kaappaamassa reppuni koko luokan tuijottaessa. Lähdin sitten vaimeasti kohti parkkipaikkaa. "Sori kulta. Ei ollu tarkotus säikäyttää", äiti hymyili istuessani alas. "Hä?" "Sinun isäsi on aivan turvassa töissään. Lagin takia mä tänne tulin." äiti selitti, ja hätäännyin vielä enemmän. "Mikä sillä on?!" "Rauhotu! Larissa soitti tossa kymmenen minuuttia sitten että Lagi näytti tosi hermostuneelta ja sellaselta et se varsois ihan just. Ja mä aattelin että haluaisit nähä sen", äiti hymyili, ja halasin sitä. "Sen takia sä siis säikäytit mut?" kysäisin varmistaakseni asian. Äiti nyökkäsi, ja lähti ajamaan kohti Wia Lacteaa. Viiden minuutin päästä seisoimme kaikki kolme rivissä karsinan edessä; äiti, Larissa sekä minä. Lagi makasi kyljeltään karsinassaan, ja ihan varmasti näin varsan etukaviot. Ihan varmasti! Kukaan ei tohtinut sanoa yhtään mitään, ei ainakaan siihen varttiin mitä Lagi synnytti. Itse en varmaan edes hengittänyt. Vasta kun Lagi kääntyi nuolaisemaan varsansa otsaa, huokaisin syvään, ja pyyhkäisin pari kyyneltä. Siinä se nyt oli, Lagin varsa. Jonkin ajan kuluttua Lagi nousi ylös, ja hoputteli varsaansa tekemään samoin. Huterille jaloille nousi pieni hevosenalku, ja kävi juomaan. Huomasi helposti, ettei Lagi ollut varsonut aikaisemmin, saatika imettänyt ketään, sillä varsan aloittaessa juomaan, tamma oli puraisemassa sitä pois. Sain juuri otteen mustasta harjasta, ja kävelin sitten varovaisesti ponien karsinaan. Varsa ei edes huomannut minua, ja rapsuttelin Lagin päätä, jolloin tuokaan ei enään kiukunnut varsalleen. Kävin varovaiseen kyykkyyn, ja annoin uteliaan ja yllättävän rohkean varsan haistella minua. Taisi se hiuksiakin vähän maistella. "Se on ori. Ruunikko orivarsa..." mutisin hymyillen. "Ihanaa!" Larissa henkäisi, ja äiti tyytyi hymyilemään. Ei se kuitenkaan tiennyt muuta kuin että orivarsa tarkoitti poikaa. Jätin ponit rauassa tutustumaan, ja siirryimme hieman kauemmas juttelemaan. "Spyro!" totesin Larissan kysellessä varsan nimeä. "Skylander, eli Spyro", hymisin. Selvästi pelivaikutteita hevosteni nimissä, Glitch ja Skylander. Lagi ja Spyro. //lol, mä just älysin et nyt on lauantai no näillä oli sit joku ekstra koulupäivä xD
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 14, 2013 9:36:09 GMT
R&L+S 10. Irtohypyttelyä 14.12.2013
Kasasin esteitä maneesiin. Olisin ollut kentällä, mutta jos meinasin ottaa Spyron mukaan, niin pieni ponipoikahan olisi lentänyt tuulen mukana! Sain aikaiseksi läjän pieniä esteitä ja puomeja, ja toiselle sivulle pari isompaa estettä. Niistä mahtuisi Spyrokin alta... Hehe.. No okei, ei ihan. Melkein.
Suunnistin maneesitalliin, ja nappasin Lagin riimuun. Spyro tunkaisi ulos, ja loikkasi käytävälle, mutta annoin sen olla, mukaan se lähtisi kuitenkin. Raahasin molemmat ponit maneesiin, ja päästin irti. Lagi tiesi mistä oli kyse, ja alkoi juoksennella ympäri maneesia, aina välillä jonkin esteen ylittäen. En pyytänyt niiltä mitään, annoin vain juosta. Spyro hyppi puomien yli, ja kun se ei yhden ristikon yli uskaltanut, tuli Lagi takaisin, ja töytäisi varsan siitä yli. Ja taas matka jatkui. Energinen Lagi pukitteli ja riehui, ja meni hävyttömän kovaa, mutta eihän se ollutkaan päässyt kunnolla liikkumaan pariin viikkoon, jos tarhailua ja niitä pikkujouluja ei laskettu. Ruunikko varsa yritti pysyä mukana, ja aina välillä suunnan vaihtuessa se pyllähti kumoon, mutta ylös noustiin ja matka jatkui. Hetkisen riehuttuaan kutsuin Lagin luokseni, ja ohjasin sen jumppasarjalle, missä oli suunnilleen 40cm korkuisia esteitä. Onneksi olin opettanut Spyrolle jo sen, ettei se riimunaru ja solmu ollutkaan niin paha juttu, ja annoin sen katsella touhuja hieman kauempaa. Käskin Lagin hypätä metriset esteet, ja päästin sitten Spyron irti. Tai oikeastaan kiinnitin sen juoksutusliinaan. Olin rakentanut varsalle erikseen pieniä esteitä, ja sain hetkisen yrittelyn ja Lagin mallin jälkeen orin niistä kunniakkaasti yli.
Päästin molemmat taas irti, ja Lagi suunnisti 60cm esteille. Se hyppäsi ristikon ja pystyn, muurinkin, ja varsa seurasi perässä, yrittäen ihan tosissaan. Lopussa oli 70cm pysty, ja arvelin ettei varsa hyppäisi sitä. Vaan toisin arvelin, ja Spyro hyppäsi, okei, hädin tuskin, senkin, tosin sieltä puolelta mikä oli ehkä 65cm. Hyppäsipähän kuitenkin. Hämmästyneenä toljottelin niitä, kunnes tajusin ottaa Lagin kiinni ja talutella sillä loppukäynnit.
Vein ponit talliin, ja siivosin maneesin esteistä, juuri parahiksi ennen kuin Romppu saapui Ronin kanssa maneesiin.
|
|