|
Post by Larissa on Sept 16, 2013 14:11:55 GMT
Cameron WNimeä klikkaamalla pääset Ronin sivuilleFWB-ori Omistaja Romppu HUOM Esteillä suojat eteen ja taakse Koulussa suojat eteen ja taakse tai pintelit Raippa mukaan
|
|
Romppu
Talikonheiluttelija
Posts: 19
|
Post by Romppu on Sept 16, 2013 15:32:22 GMT
Trailerista kuului hirveä kolina ja hörähtely vuoron perään. Larissa ja Evie oli tulleet mukaani ottamaan Ronia ulos trailerista, ikinä ei tiedä keksisikö se jotakin tyhmää- ja mieluummin pelaan varman päälle kuin riskillä. Avasin sivuluukun ja luikahdin sisään. Roni päästi hiljaisen ja iloisen hörähdyksen samalla kun kiinnitin uutta riimunnarua orin riimuun. Larissa ja Evie laskivat lastausluukun ja talutin Ronin ulos trailerista. Uteliaasti korvat hörössä se katseli ympärilleen. Silitin sen kaulaa ja seurasin Larissaa ja Evietä talliin. Roni käveli reippaasti vierelläni ja haisteli kaikkea eteen tulevaa. Viimein saavuimme Ronin karsinalle johon herra meni helposti. Suljin karsinan oven ja ripustin riimunnarun karsinassa olevaan koukkuun. Juttelimme Larissan kanssa tovin ja kävin hakemassa Ronin tavaroita autoni takakontista. Kun olin hiki hatussa saanut lähes kaikki tavarat paikoilleen, otin juoksutusliinan mukaan ja kävin hakemassa Ronin karsinasta. Talutin sen kentälle ja aloin juoksuttamaan sitä. Talutin sitä ensin ympäri kenttää ja sitten otin ravia ja lopuksi laukkaa. Juoksutuksen jälkeen kävin viemässä Ronin tarhaan ja hain sen tarhabootsit. Kun palasin tarhalle, Roni oli piehtaroinut ja katseli minua omahyväisesti. "Oikeasti?" kysyin Ronilta viekkaasti. Ori vain tuijotti minua. Kiinnitin suojat ja kävin vielä järjestämässä viimeisetkin tavarat jonka jälkeen lähdin kotiin. // Tervetuloa Roni
|
|
Romppu
Talikonheiluttelija
Posts: 19
|
Post by Romppu on Sept 19, 2013 16:04:34 GMT
Kauheassa tohinassa järjestelin papereita tallin puolella, kohta pitäisi lähteä Wia Lacteaan. Pidin kuulakärkikynää toisessa kädessä kun selasin tarkkaavaisesti eri papereita kansiosta. Vedin puhelimeni taskusta tarkastaakseni kellon, ja kauhukseni huomasin sen olevan yli puoli 5. Pomppasin ylös tuoliltani ja nappasin pari tavaraa mukaan ennen kuin kiirehdin autolle. Ronin kivennäinen oli loppu, ja otin siis kivennäispussin mukaan. Laskin kivennäispussin autoni viereen ja avasin takapenkin toisen oven. Heitin pussin sinne, paiskaisin oven kiinni ja menin kuskin paikalle. Käynnistin auton ja tuota pikaa olin jo tiellä matkalla Wia Lacteaan. Matkalla jouduin soittamaan tallini ratsastuksenopettajalle saadakseni selvää miten hevoset menivät. Liikenteen huminassa en kuullut puoliakaan, mutta kuvittelin kaiken olevan hyvin. Pirautin vielä poikaystävälleni että käyn pikaisesti tallilla ennen kun pääsen hänen luokseen. Huokaisin syvään ja käännyin Lacteaan johtavalle hiekkatielle.
Pysäytin autoni parkkipaikalle, nappasin kivennäiset takapenkilta ja kävin viemässä kivennäiset ruokintapuolelle. Etsin läheltä jotakin kynää että olisin voinut kirjoittaa pussiin Ronin nimen, mutta koska minkäännäköistä kynää ei löytynyt, kävin viemässä pussin kaappiini. Katsoin paljonko kello oli, ja lähdin kiireisesti kävelemään tarhalle jossa Roni oli. Ori hirnahti minulle ystävällisesti ja lähti kävelemään minua päin. Hymyilin orille ja silitin sitä samalla. Otin riimun- jossa oli riimunnaru kiinni jo valmiiksi kiinni, käteeni ja sujautin sen Ronin päähän. Se antoi riimun mennä helposti päähän. Silitin Ronia kaulasta ja sen jälkeen vein sen talliin. Kiinnitin Ronin käytävälle ja kävin hakemassa sen harjat ja suitset. Harjailin oria ja se näytti nauttivan täysin siemauksin. Laitoin ponille suitset päähän ja kiinnitin kypäräni lukon, jonka jälkeen talutin Ronin pihalle. Katselin ympärilleni löytääkseni jakkaran tai jonkun esineen, minkä päältä olisi voinut hypätä korkean orini selkään. Koska minua ei ole pituudella pilattu, mutta Roni taas vähän on, en pääsisi mitenkään selkään ilman mitään jakkaraa. Huomasin vähän matkan päässä olevia heinäpaaleja, ja sain idean että kiipeisin niiden päälle, ja sitä kautta menisin Ronin selkään. Maiskautin Ronille liikkumisen merkiksi ja vein sen yhden heinäpaalin eteen. Laskin ohjat orin kaulalle ja ponnistin täysin voimin päästäkseni heinäpaalin päälle. Ensimmäinen kerta ei onnistunut. Eikä toinenkaan. Ronia alkoi jo kiinnostamaan mitä minä tein ja venytti kaulaansa haistaakseen minua. Siinä samassa se tökkäisi minua pepusta ja pääsin heinäpaalin päälle. Laskeuduin siitä varovasti ponin selkään. "Hyvä poika!" lepertelin orilleni ja halasin sitä. Ronia ei näyttänyt kiinnostavan sen ylistäminen, vaan se vei päänsä alas ja nappasi muutaman ruohontupsun suuhunsa. Keräsin ohjia käteen ja painoin pohkeeni orin kylkiin. Roni lähti reippaasti harja hulmuten eteenpäin.
Saavuttuamme maastopolulle Roni alkoi vähän rentoutua. Löysäsin ohjaa ja se pidensi kaulaa ja käveli rauhallisemmin. Se tuhahti tyytyväisenä. Kävellessämme huomasin pellon, jonka pohja näytti hyvältä laukkaamiseen. Voisihan se olla Ronistakin mukavaa vähän päästellä sänkkärillä? Keräsin ohjat käsiin ja käänsin Ronin ympäri päästäksemme pellolle. Painoin molemmat pohkeet hellästi orin kylkiin ja maiskautin. Ori alkoi heti tulla virkeämmäksi ja ampaisi täyteen kiitolaukkaan. Istuin kyydissä ja annoin Ronin mennä minne tahtoo. Muutamat ilopukitkin se heitti, mutta onneksi niissä on helppo pysyä. Hiljensin pikkuhiljaa Ronin raviin ja sitä kautta käyntiin. Roni puuskutti toden teolla, tunsin selässä kuinka hengästynyt se oli. "Voi herranjestas, kuinka huono kunto sinulla onkaan!" sanoin leikkimielisesti orilleni. Käänsin sen pois pellolta ja lähdin kävelemään tallia kohti. Tallin pihalle päästyäni kentällä oli enemmän ratsukoita, tunti oli varmaankin alkanut äskettäin. Kävelin kentän laidalle ja kysyin mahtuisinko tekemään nopeat loppuverryttelyt kentällä. Mari vastasi myöntävästi, ja ravasin kentälle tehden vähän pysähdyksiä ja voltteja. Vain reilun viiden minuutin jälkeen siirsin takaisin käyntiin, kävelin pikkuhetken, ja tulin alas selästä. Taputin Ronia kaulalle ja vein sen kentältä pois ettemme olisi enää tiellä. Tallissa harjasin sitä, ja päätin jättää sen sisälle koska kello lähenteli puolta 7, joten miksi turhaan enää veisi sen pihalle muutamaksi tunniksi. Vein sen karsinaan, ja lähdin auttamaan Larissaa iltaruokien kanssa. Larissa seurasi listasta tarkasti mitä ruokaa kukin saa, ja säikähti kun tervehdin häntä. "Ei nyt tarvitse pelätä!" nauroin. "No ei saa säikytellä!" Larissa vastasi leikkimielisesti. "Tarviitkos apua?" kysyin naiselta ja katsoin ympärilleni. "Noh, jos sä välttämättä haluat auttaa kaakkien iltaruokien kanssa, ole hyvä, ja auta." Larissa vastasi. Nappasin ensiksi Ronin ämpärin ja lisäsin siihen kaikki mömmöt, jonka jälkeen turvotin sen ja lisäsin kaurat. Sitten autoin tuntihevosten ruoan mittaamisessa ja jakamisessa. "No, kiitos avusta." Larissa kiitti ystävällisesti. "Eipä mitään." vastasin iloisesti takaisin. Katseeni kääntyi kohti tallin kelloa ja se näytti kahdeksaa. "Joo no, mulla onkin jo vähän kiire, annaks Ronille vähän tavallista enemmän heinää yöksi? Mulla on nyt vähän kiire." sanoin kiireisesti. "Asia selevä!" Larissa nyökkäsi. Vilkutin naiselle kun avasin ulko-oven, astuin ulos ja kipitin pikaisesti autolleni. Pian olinkin jo poissa.
|
|
Romppu
Talikonheiluttelija
Posts: 19
|
Post by Romppu on Oct 1, 2013 19:33:08 GMT
Istuskelin kuuma kahvikuppi käsissäni taukohuoneessa, kunnes ovi pamahti auki ja sieltä tuli Julia. Tervehdin sisään tullutta tyttöä, ja hän tervehti takaisin. Hän istuutui sohvalle ja aloimme jutella yhtä sun toista. Rupattelumme keskeytti oven avaus, josta tällä kertaa Larissa putkahti sisään.
"Keitin vähän kahvia, ota ihmeessä ennen kuin se loppuu!" huikkasin naiselle joka kiitti, ja ryntäsi hakemaan kahvia. Nousin hetken päästä jaloilleni, ja lähdin taukohuoneen ovesta ulos hyvästellen naiset. Kävelin tallin läpi ja raotin suurta ulko-ovea hiukan. Samassa näin oven toisella puolella pojan, oliko se se Niko josta Larissa oli kertonut? Avasin nopeasti ovea lisää ja poika löntysti sisään ja katsasti minut nopeasti päästä varpaisiin.
"Hyvältä näyttää!" poika tokaisi tyytyväisenä ja katosi karsinoiden väliin. Tuijotin hetken pojan perään todella hämmentyneenä, mutta sitten jatkoin matkaani Ronin tarhalle. Sain iloisen vastaanoton saavuttuani tarhalle- Roni oli lähtenyt höristen minua vastaan. Menin lankojen välistä samalle puolelle kuin ori, ja silitin sitä hellästi päästä. Roni tuhisi tyytyväisenä, kuin pieni vauva. Silitin pikku vauvaa vielä hetekn, kunnes lähdin juoksemaan takaperin kohti tarhan nurkkaa. Ori katsoi minua hämmentyneenä. Kuitenkin se lähti epäluuloisena kävelemään minua kohti. Päätin hämmentää Ronia vielä enemmän, ja juoksin tarhan toiseen nurkkaan. Nyt se oli ilmeisesti ymmärtänyt, ja lähti ravaten minua kohti. Ennen kun se ehti ottaa minua kiinni, juoksin toiseen nurkkaan, ja tietysti se seurasi iloisesti ravaten. Kun Roni sai minut kiinni, taputin sen kaulaa, ja nappasin riimun ja riimunnarun lankojen toiselta puolelta. Asettelin riimun Ronin päähän, ja avattuani portin vein sen talliin.
Sidoin Ronin käytävälle ja hain sen tavarat satulahuoneesta. Palasin harjapakki toisessa kädessä, satula toisessa kädessä, pintelit satulan päällä ja suitset harjapakin päällä orin luokse. Ori katsoi miua kiinnostuneena, ja haisteli kaikkia tavaroita joita toin. Harjasin Ronin pikaisesti, käärin pintelit jalkoihin, heitin satulan selkään ja suitset päähän. Sitten laitoin itselleni kypärän ja nappasin raipan lattialta.
Talutin Ronin kentälle, nousin selkään ja kävelin alkukäynnit. Roni tuntui heti alussa todella reippaalta ja virkeältä, joka on tietenkin vain plussaa. Aloin pikkuhiljaa lyhentämään ohjaa, sekä tekemään käännöksiä ja pysähdyksiä. Roni kuunteli kuuliasesti, ja taipui yllättävän hyvin. Suupieleni levenivät hymyyn, ja taputin oria hellästi kaulalle. Aloin pikkuhiljaa ottaa ravia, ravasin aina tiettyjä pätkiä, edelleen tein pysähdyksiä ja käännöksiä. Ravissa Roni kuumui ihan hirveästi käännöksissä, mutta muutaman kunnon pidätyksen jälkeen se ymmärsi ravata rauhallisemmin. Laukoissa se enempi kipitti kuin laukkasi, joten kiidin ympäri kenttää muutaman kierroksen niin paljon kuin ponista lähti. Roni laukkasi innoissaan ja onnistui heittämään muutamat ilopukitkin. Sen jälkeen se laukkasi kunnolla, ravasi lennokkaasti ja kuunteli todella hyvin. Paljon paremmin ei ratsastus olisi voinut mennä! Loppukäyntien aikana vain silitin ja taputin Ronia ja kehuin kuinka mahtava hevonen se onkaan.
Kun olin kävellyt loppukäynnit ja hoitanut Ronin takaisin tarhaan, kohtasin taas tämän Nikon. Huokasin ärsyyntyneenä kun poika seurasi minua viedessäni tavaroita paikoilleen.
"Arvaa mitä, jos haluat olla hyödyksi, hae sieni, saippua ja satula ja putsaa se!" sanoin pojalle tomerasti. Siinä samassa hän pyöräytti silmiään ja lähti pois- ei satulahuoneeseen, vaan ovesta ulos. Hihitin omahyväisesti ja laitoin loputkin tavarat paikoilleen, jonka jälkeen kävelin autoni luo ja ajoin pois tallin pihalta.
// Hyvä tarina, ja hienosti kuvailtu ratsastusta ja muutenkin (:
|
|
Romppu
Talikonheiluttelija
Posts: 19
|
Post by Romppu on Oct 4, 2013 13:54:00 GMT
Pilvetön taivas, linnut lauloivat, lämmin sää... Niin, ja tarhassa makoileva Roni! 4 HM
|
|
Romppu
Talikonheiluttelija
Posts: 19
|
Post by Romppu on Oct 25, 2013 12:29:59 GMT
"Eteenpäin... Joo... Hyvä, hyvä!" huutelin pikkusiskolleni, joka oli jotenkin eksynyt Ronin selkään. Tarkoitukseni oli tänään ratsastaa kunnolla Roni läpi, ehkä jopa pyytää valmentajaa testailemaan sitä- kappas vain, selässä istuu 12 vuotias tyttö, joka hädin tuskin osaa nostaa laukkaa. Ihan hyvähän juttu tämä on, Roni tottuu muihin ratsastajiin kuin vain minuun. Pidin liinasta tiukemmin kiinni ja kerroin avut laukannostoon. Pikkusiskoni vastasi myöntävästi ja tarttui kiinni Ronin lyhyestä harjasta. Läimäytin juoksutusraipalla maata, ja Roni lähti hitaaseen laukkaan. Maiskutin ja löin raipalla maata useita kertoja, mutta Roni laukkasi vain hetken hyvää laukkaa. Päätin pysäyttää orin, kerroin siskolleni että ratsastan hetken itse, ja hän kipusi varovasti alas. Asetin lenkkarini jalustimeen ja ponnahdin päästäkseni satulaan. Otin ohjat heti käsiini ja aloin ravata. Roni lähti juuri sopivaan raviin, eikä minun tarvinnut säädellä sitä itse ollenkaan. Nostin laukan, ja kappas- laukka oli todella hyvää. Minun olisi tehnyt mieli sanoa siskolleni ettei hän pääse enää tänään selkään, jos Ronilla on hyvä päivä niin se olen minä kuka sillä menee! En kuitenkaan kehdannut sanoa niin, ja muutaman laukkakierroksen jälkeen päästinkin siskoni takaisin selkään. Hän ravasi ja laukkasi vielä muutaman kierroken, ja halusi sitten lopettaa. Myönnyin ihmeissäni, ja pyysin häntä kävelemään loppukäynnit maasta käsin. Hän suostui, ja lähdin itse järjestelemään kaappiani, näyttää että siellä olisi käynyt tornado. Roni on maailman kiltein talutettava, joten uskalsin antaa siskoni taluttaa sitä ilman valvontaa. Hain äkkiä Ronin lilan fleeceloimen, ja katosin sitten siivoamaan kaappiani. Kun sain kaappini siivottua, kävin kentällä pyytämässä pikkusiskoani tuomaan Ronin sisään. Hän talutti iloisesti orin sisälle, joka käveli perässä kuin pieni koiranpentu. Vein Ronin varusteet paikoilleen ja palattuani harjasimme orin läpikotaisin. Roni torkkui harjauksen ajan, ja roikotti alahuultaan pitkänä. Saatuani vietyä Ronin tarhaan syömään, menimme siskoni kanssa taukohuoneeseen syömään eväät. Olin laittanut voileipämme kaappiini, ja kävinkin pikaisesti hakemassa leipämme. Samalla kun söimme, Larissa astui sisään ja moikkasi meille. Moikkasimme takaisin, ja lopettelimme leipien syömistä. Pyyhin sohvan päälle tippuneet murut lattialle ja kävin viemassä siskoni kotiin. Miten niin töksähti? 5 HM
|
|
Romppu
Talikonheiluttelija
Posts: 19
|
Post by Romppu on Nov 11, 2013 18:16:17 GMT
Päätin tänään olla reipas- tai ehkä hyvä ilma vain piristi minua liikaa- ja kävelin Lacteaan. Lämpötila roikkui muutaman asteen yläpuolella, mutta aurinko lämmitti mukavasti. Näpräsin puhelintani ja vastailin kavereideni viesteihin, Eerokin soitti minulle matkalla. Ennen kuin ehdin edes tajuta, olin Wia Lactean pihalla. Hevoset torkkuivat tai söivät heinää, muutamat olivat sisällä tallissa, olivathan tunnit alkamassa. Oma kullannuppuni torkkui tarhan perällä loimi vinksallaan. Muistelin että tänään Larissa läpiratsastaisi Ronin, saisi hänkin vihdoin ja viimein kokeilla millainen hevonen on kyseessä. Ennen kun menin nauttimaan tallissa olevasta lämmityksestä, kävin moikkaamassa Ronia. Roni jaksoi hädin tuskin aukaista silmiään kun saavuin tarhan portille. Hymyilin orille, ja nappasin lähellä olevasta heinäpaalista pienen tupon heinää ja heitin sen orin tarhaan. Roni laahusti unisena heinien luokse, nappasi tupon suuhun, ja meni sitten syömään sen samaan paikkaan missä se nukkui. Naurahdin hölmölle orille, ja kävelin talliin. Tallissa menin suorinta tietä taukohuoneeseen ja siellä sohvalla istuikin kahviaddikti Larissa. Yllättäen kahvikuppi kädessä ja läppäri sylissä.
"Mitäs teet?" kysyin Larissalta, joka tajusi vasta nyt että olin tullut taukohuoneesen. "Ömm, en mitään, missä vaiheessa sä tänne tulit?" hän kysyi hiukan pelästyneenä. "Ihan äsken. Tänään on sitten sun päivä ratsastaa Ronilla, muistathan?" kysyin vihjailevasti. "Ainiin..." Larissa sanoi hiljaa. "Lähdetäänkö heti vai miten?" hän jatkoi. "Mä kyllä juon kahvin ensin, sitten voidaan mennä." vastasin naiselle joka nyökkäsi vastaukseksi. Siinä samassa puhelimeni alkoi täristä, ja soittaja oli eräs kaverini. Käännyin Larissasta pois päin, ja juttelin hänen kanssaan hetken samalla kun siemailin kuumaa kahvia.
Kun olimme molemmat juoneet kahvikuppimme tyhjiksi, lähdimme yhteisvoimin hakemaan Ronia. Nyt ori oli hereillä ja tuli löntystäen meitä vastaan. Annoin Larissalle kunnian hoitaa kaiken, joten hän saisi hakea ponin tarhan upottavasta mudasta. Nainen asteli varovasti tarhan eri kohtiin, ja lopulta hän oli turvallisesti Ronin kanssa kuivalla maalla. Veimme Ronin sisälle, ja siellä Larissa harjasi orin läpikotaisin, kun minä seurasin vierestä ja jakelin neuvoja.
"Älä harjaa sillä harjalla mahaa. Ota käsillä harjassa olevat paakut pois. Laita huopa paremmin paikalleen. Älä kiristä vyötä liian nopeasti!" huutelin vähän väliä. "Onko sun hevonen tehty ilmapalloista?" Larissa kysyi hämmästyneesti.
Kun Roni oli nätisti varustettu huopa ja suojat sävy sävyyn, lähdimme kentälle jossa oli siellä täällä pieniä vesilammikoita. Istuuduin kentän reunalle ja seurasin miten Larissa ratsasti Ronia. Alussa se vähän kummasteli että kukas siellä selässä oikein onkaan, jonka vuoksi oli vähän jännittynyt. Onneksi naisen tasainen ratsastus sitten rentoutti orin, ja se alkoi kulkemaan paremmin ja letkeämmin. Larissa teki enimmäkseen jumppaavia tehtäviä, voltteja, pysähdyksiä, muutamia pohkeenväistöjä niin käynnissä kuin ravissakin. Roni kulki koko ajan ainakin oman silmän mukaan todella hyvin. Larissa kehui hirveästi kuinka mukava ja miellyttämishaluinen Roni onkaan! Roni taisi tajuta että sitä ylistettiin, ja se käveli matkan talliin todella ylpeän näköisenä. Koska Larissalla oli omia menoja, hoidin minä orin loppuun. Jätin sen fleeceloimi päällä karsinaan, annoi sille pari porkkanaa ja pienen määrän heinää, jonka jälkeen lähdin itse kiirenvilkkaa kohti kotia.
|
|
Romppu
Talikonheiluttelija
Posts: 19
|
Post by Romppu on Nov 20, 2013 14:01:10 GMT
Roni-poni kokeilee uutta estepenkkiä. 7 HM
|
|
Romppu
Talikonheiluttelija
Posts: 19
|
Post by Romppu on Dec 13, 2013 16:32:48 GMT
13.12.2013
Kurvasin mustalla autollani Wia Lactean parkkipaikalle. Olin vapaapäivän kunniaksi käynyt ostamassa Ronille pari tuliaista, uuden satulahuovan, varasuojat, ison säkin porkkanoita, kivennäistä- joka tuntuu aina loppuvan-, ja ehkä kaikkein tarpeellisimman- fleeceloimen. Edellinen fleece oli likainen ja täynnä reikiä, vaikka Roni piti sitä vain karsinassa. Onneksi löysin samanlaisen ja vielä alennuksesta! Kaivoin takapenkiltä tavarat käsiini ja huterasti kannoin kaikki talliin. Suurin osa tarvikkeista pääsi kaappiini, mutta fleece pääsi suoraan herran karsinan oveen. Lähdin hakemaan Ronia tarhasta. Tälläisinä myrskyisinä päivinä osaa oikeasti arvostaa maneesia, Ronihan lähtisi lentoon tässä säässä! Tarhassa herra käveli turhautuneesti edestakaisin, huomasi jo kaukaa ettei se pitänyt tuulesta lainkaan. Sain hermostuneen orin kiinni juuri ja juuri, matkalla talliin se vei minua 6-0. Lopulta Roni oli turvallisesti karsinassa. Revin sadeloimen orin päältä ja kävin viemässä sen kuivaushuoneeseen. Palasin sitten kera herran harjojen karsinalle. Harjasin pikaisesti Ronin läpikotaisin ja laitoin sille suitset päähän ja minulle kypärän. Talutin kammottavassa tuulessa orin maneesiin, ja hyppäsin selkään. Mitään kovin erikoista en jaksanut tehdä, pieniä taivutteluja ja ympyröitä. Roni protestoi aina vähän väliä, mutta loppua kohden se parani huimasti. Kävelin loppukäynnit ja hoidettuani Ronin jätin sen karsinaan. Aloin hetken mielijohteesta lakaista tallin käytävää, sain koko tallin lakaistua juuri ennen kuin sain Larissalta viestin. "Jos sulla ei oo kiire, sä voisit varmaan liikuttaa Kodan? Sen keltaisen tukkajumalan. Tee mitä ikinä haluat." Luin viestin pariin kertaan, en edes ollut nähnyt tätä niin sanottua Kodaa. Tarkastin missä tämä poni tarhaisi, ja lähdin epäröivästi hakemaan oria. Tarhassa komeili upea welsh D. Tarkastin vielä viestistä tuntomerkit, keltainen tukkajumala. Koda vilkui minua tarhan toiselta puolelta, ja yhtäkkiä se lähti kävelemään ylväästi portille. Silitin sen päätä ja talutin sen talliin. Hoidin Kodan käytävällä, se tutkaili uteliaasti mitä tein, ja vaati aina saavansa haistella tavarat mitä pidin käsissäni. Kun olimme molemmat valmiita, suuntasimme maneesiin. Säädin jalustimet ja kiristin vyön, sitten hyppäsin selkään ja kävelin alkukäynnit. Alkukäyntien jälkeen otin ravia lyhyillä sivuilla. En uskaltanut käyttää vahvoja apuja, yllättäen pienimmätkin painoavut muuttivat herran liikehdintää. En tehnyt Kodan kanssa mitään erikoista, pohkeenväistöä ravissa ja erilaisia kiemuroita. Loppukäynnit kävelin maastakäsin. Talutin orin takaisin talliin ja vein sen varusteet paikalleen ja harjasin sen. Jätin sen sitten karsinaan syömään. Kun olin lähdössä sain viestin. Kaivoin puhelimeni taskusta ja luin sen. "Niin pääsetkö menemään Kodalla vai et?" Näppäilin hädissäni myöntävän vastauksen, ehkei Larissaa haittaa vaikka vastaus tulisikin vähän myöhässä. 8 HM
|
|