|
Post by Larissa on Oct 15, 2013 22:13:41 GMT
Lokakuun viimeisenä päivänä, tai oikeastaan iltana, kerääntyy joukko halloweenin viettäjiä tallin vintille. Luvassa on karmivia kummitustarinoita ja mitä ihmeellisempää ruokaa. Tuulen puhaltaessa ulkona vietetään vintillä mukavaa iltaa tutustuen ensin toisiin tallilaisiin, ja sen jälkeen päästään itse asiaan - kummitustarinoihin, joka onkin tapahtuman "pääaihe". Jokaiselle ilmoittautuneelle jaetaan sanalista, jonka sanat pitää sisällyttää tarinaan. Maksaminen tapahtuu tarinoimalla (kuva ok.), virtuaalieuroilla maksaminen ei ole tällä kertaa mahdollista!
Tarinoita on aikaa kirjoittaa ensi kuun loppuun asti. Tarinan tulisi mielellään sisältää yli 200 sanaa. Ilmoittautumisaikaa on 29. päivä asti, jolloin sanalistat julkaistetaan jokaiselle osallistujalle. Mukavaa halloweeniä kaikille! Poistan ilmoittautumisviestit sitä mukaa kun olen ne nähnyt ja lisännyt listaan.
Osallistujat:
- Larissa - Eljas - Evie - Jonah - Rebekka - Silva
|
|
|
Post by Larissa on Nov 4, 2013 12:53:21 GMT
Sanalistat osallistujille
- EljasHiusharja, kaukosäädin, herätyskello, tyyny, veri - EviePyyhe, pyörä, teippi, laatikko, kaulin - Jonah
Kananmuna, rautalanka, valokuva, hehkulamppu, kankaanpala - RebekkaKuokka, pehmolelu, aikakone, silmälasit, tietokonepeli - SilvaKurpitsa, sukka, viesti, ovenkahva, muovikassi Pahoittelut pienestä viivästyksestä sanojen kanssa. Sanoja saa taivuttaa. Tarinan tulee sisältää kaikki sanat, sama sana saa olla tarinassa useaan kertaan, vähintään kuitenkin kerran. Parhaan tarinan kirjoittaneelle luvassa jotain pientä yllätystä Aikaa tämän kuun loppuun!
|
|
evie
Uusi tallilainen
Posts: 6
|
Post by evie on Nov 16, 2013 17:01:08 GMT
Kirjotan ny eka Eviellä ja jos jaksan eikun ehdin ni Jonahilla.. "Sori kun kesti! Pyörä hajos ja Jonah ei vastannu puhelimeen et ois tullu hakeen.." selitin Larissalle ja mulkaisin Jonahia. Kaverini naurahti ja Jonah virnisti minulle. Kapusimme tallinvintille ja odottelimme hetkisen muita. Kohta paikalle köpikin Rebekka, tytön perässä Eljas, ja lopuksi Silva ja Larissa. Tutustuimme toisiimme hetkisen ja mutustimme Larissan vintille raahaamia ruokia. Vaikka Lari oli väsännyt vaikka minkälaista sapuskaa, tyydyin itse vain muffineihin jotka oli koristeltu "hämähäkinverkolla". Kun olimme jo suunnilleen saaneet syötyä, Larissa pääsi ääneen. "Nyt sitten alotetaan tarinointi! Ja ensimmäisenä saa olla...Evie!" Lari hihkaisi. Nyökkäsin ja yskäisin. Kaivelin päästäni jonkun tarinan ja valmistauduin sen kertomiseen. Sanoin vielä Jonahille ettei pelästyisi ja hän pyöräytti minulle silmiään. "Toivottavasti teitä ei nyt ala pelottaa. Tämä on nimittäin tositarina. Ja älkääpä naurako, tai kadutte sitä vielä. Olipa eräänä kauniina päivänä nuori nainen, nimeltään Maria. Maria oli juuri tulossa kaupasta kotiin, kun kauppakassin sanka repesi. Naisen kumartuessa nostamaan sitä jotain vilahti hänen silmäkulmassaan. Maria kääntyi katsomaan, muttei nähnyt mitään. Olkiaan kohauttaen hän teippasi kassin kahvan teipillä ja kiipesi portaan kolmanteen kerrokseen. Kotonaan hän laittoi ostoksia laatikkoon, mutta kuuli outoa ääntä. Oven ohi kulkiessaan hän huomasi postilaatikosta tulleen kirjeen. Siinä luki 'katso minuun'. Nainen naurahti hermostuneena ja käveli asunnon ympäri. Raapimista muistuttava ääni jatkui, mutta Maria paiskoi loput kamat laatikoihin ja nappasi kaulimen käteensä. Hän avasi oven, muttei nähnyt kuin tyhjän rappukäytävän. Tuhahtaen Maria astui asuntoonsa ja huomasi matolla taas kirjeen. Kädet täristen hän luki sanat: 'mikset katso?' Nainen vilkuili ympärilleen ja hiippaili huoneeseensa istuen sängylle suljetun oven taakse. Kohta hän alkoi taas kuulemaan raapimista, joka kuului lujempana kuin koskaan. Ja kohta ääni kohosi ja tuntui kuuluvan vuoroin kaukaa, vuoroin liiankin läheltä. Maria kiersi huoneen ja kuunteli. Raapiminen loppui ja.." kerroin. Eljas tuijotti minua kiinteästi, Larissa virnuili koska oli kuullut tarinan ja loput katselivat minua kauhistuneena. Jopa Jonah. "Niin, raapimisen loputtua Maria odotti puoli tuntia, mutta kun mitään ei tapahtunut, hän meni syömään. Maria halusi syödä nopeasti ja heivasi mikroon pitsan. Kohta nainen mutustelikin pitsaa kaikessa rauhassa eikä kuullut mitään. Muutaman tunnin kuluttua mitään ei ollut tapahtunut, joten nainen riisui ja laski kylpyammeeseen vettä. Lämmin kylpy rentoutti lihaksia ja Maria painui kaupaa myöten veden alle. Nainen sulki silmänsä ja nukahti veteen. Avatessaan silmänsä hän näki vain punaista. Kauhuissaan nainen nousi istumaan. Maria kiljaisi huomatessaan että hänen vatsaansa oli raavittu ja veri oli värjännyt veden. Ilkeää naurua ja vihaista raapimista kuullessaan hän vilkaisi kylpyhuoneen peiliin, josta heijastui hänen kuvansa. Silmiä räpäyttäen kuva vaihtui ja kylpyammeen vierellä näytti istuvan Marian näköinen olento, kädet veressä ja pitkät kynnet maata naputtaen. Peilikuvassa Marian silmät levisivät ja suu avautui huutoon, kun pieni otus painoi kyntensä naisen kaulalle. Ainut asia, jonka naisen miesystävä seuraavana päivänä löysi, oli verinen pyyhe sekä kirje, jossa luki : 'olisitpa katsonut'. "Huh huh..Mitäs sanotte?" Lari virnisti. "Mi..Kuka Marian niinkuin tappoi?" Silva kysäisi. "Kuka sanoi että hän on kuollut..?" sanoin hiljaa. Juttelimme hetken, ennenkuin oli seuraavan vuoro kertoa joku kauhujuttu. Nojasin Jonahin kylkeen ja kuuntelin kiinnostuneen ja kauhuissani vaikka minkälaisia hurjia juttuja.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 14, 2013 9:08:46 GMT
"Noniin! Tää ei ehkä oo pelottava, mutta tositarina kumminkin, ja ihan tosi outo.. Noniin, elikäs.. Tarinahan meni näin:
Olipa kerran mies, kuka omisti suuren pehmolelun. Se pehmolelu oli nalle. Sillä nallella oli puutarhurinhattu, ja kuokka. Se mies oli hyvin yksinäinen, ja halusi itselleen naisen. Kuitenkin, aina kun hän toi jonkun naisen kotiin, lähtivät ne aina juoksien pois. Mies ajatteli sen johtuvan nallesta, ja hän piilotti sen kaappiin. Seuraavalla kerralla kaikki sujui hyvin, ja nainen meni hetkeksi vessaan. Mies kävi kurkistamassa kaappiin, hän piti nallestaan niin paljon, että hänen piti vilkaista sen vointia aina välillä. Nallen hattu oli vinossa, ja mies kurottautui suoristamaan sen. Sillä samalla hetkellä kun mies koski nalleen, kuokka lävisti tuon käden. Mies huudahti tuskissaan, ja pudotti lasinsa. Sitten he katosivat. Kun nainen palasi vessasta, hän näki kummallisen, punasilmäisen nallen istumassa tietokoneen edessä. Nallella oli silmälasit, mitkä nainen tunnisti miehen omiksi. Lähemmällä tarkastelulla paljastui, että tietokonepelissä vilkkui sen samaisen miehen kuva, kuokka kaulan lävistäneenä." en keksinyt pelottavampaa tarinaa, ja purskahdin nauruun. "Hyi..." joku älähti, ja nauroin vain enemmän. "Ei se oo tositarina... Vai onko..?"
|
|