|
Post by Larissa on Oct 29, 2013 19:12:10 GMT
Ellionor AfNimeä klikkaamalla pääset Sienen sivuilleShetlanninponitamma Hoito •Ratsastettavuus •HUOM Esteille suojat etusiin
|
|
|
Post by Julia K. on Nov 22, 2013 18:59:01 GMT
Perjantai 22.11.2013 Sieneen Tutustumista
Kävelin tallille Roopen kanssa hyräillen samalla iloisesti. Olin saanut Wia Lacteasta todella ihanan shetlanninponitamma Sienen hoitoponikseni, joten pakkohan sitä oli käydä katsomassa mahdollisimman nopeasti. Tarkoituksena oli mennä valokuvaamaan Sientä Wia Lactean laitumille. Annoin Roopen raahata tavaroitani ja itse vain kävelin ripeästi eteenpäin. -Juostaanko? kysyin Roopelta vitsaillen. -No mieti, Roope vastasi ja nauroi.
Eipä siinä kauaa kestänytkään kun seisoimme Wia Lactean pihassa. Menimme sisälle päätalliin sen isoista pariovista ja pian seisoimmekin tuntihevosten käytävällä. Menimme käytävällä olevasta ovesta sisälle isoon ja tilavaan taukohuoneeseen, jonka seinältä löysinkin päivän tuntilistat. Taukohuone oli ihme kyllä aivan tyhjä. Sieni oli ollut viimeisellä tunnilla joka oli loppunut kymmenen minuuttia sitten. Menimme Roopen kanssa satulahuoneeseen ja paiskasimme kamani Sienen kaappiin. Ponin varusteet olivat jo omalla paikallaan, joten joku oli varmaan jo hoitanut sen pois. Otin kaapista mukaani Sienen vaaleanpunaiset pintelit, ja neljä valkoista pintelipatjaa. Roope oli jo karannut paikalta, ja pian löysinkin hänet Sienen karsinasta. Sieni rouskutti rauhallisesti heiniään. -Aika kääpiö tää sun hoitoponi, poika virnisti. -No ehkä sen kuuluukin kun se on shettis, vastasin nauraen. -Mä voin käydä hakemassa sen harjat, Roope ehdotti ja nyökkäsin. Sillä aikaa kun Roope oli hakemassa Sienen harjoja, annoin Sienen nuuhkia rauhassa käsiäni ja rapsuttelin sitä korvien takaa. Poni tuhisi innoissaan ja tökki minua heti kun lopetin ratsuttamisen. Nauroin ponille ja taputin sitä vielä kaulalle. Sitten Roope saapuikin harjojen kanssa ja alkoi harjata pikku pullaponia. -Laita se ovi kii, ja voisiksä harjata sen jalat nopeesti niin laitan sille nää pintelit? kysyin Roopelta. -Juu, poika vastasi ja kävikin pian ensimmäisen jalan kimppuun. Raotin ovea hieman että saisin kaviokoukun ponin harjapakista. Suljin oven uudelleen ja ojensin kaviokoukun Roopen käteen, joka alkoikin heti putsata ponin etukaviota. Sen jälkeen sainkin laittaa Sienelle ensimmäisen pintelin. Ensiksi laitoin pintelipatjan oikeaan kohtaan, jonka jälkeen aloin pyörittää pinteliä patjan päälle. Lopuksi vielä laitoin tarran hyvin kiinni, ja tarkistin että pinteli oli tukevasti eikä repsottanut mistään. Tällä samalla kaavalla kävimme ponin kaikki jalat lävitse.
Pian Roope jatkoikin ponin selän harjaamista, ja samalla minä livahdin etsimään Larissaa. -Mä käyn kysymässä Larissalta muutamaa juttua, sä voit sillä aikaa harjata sitä, kerroin pojalle ja lähdin kohti taukohuonetta. Siellähän se Larissa olikin, jutteli joistain asioista pienten tuntilaisten vanhempien kanssa. Odotin että he saivat asiansa loppuun, jonka jälkeen menin Larissan luo. -Moikka, mä oon se Julia, Sienen uusi hoitaja, sanoin Larissalle hieman hiljaisesti. -Ai moikka, kiva saada meidän pikkuponillekkin hoitaja, Larissa sanoi ja hymyili. Samalla jännittyneisyyteni katosi. -Löytyykö täältä jostain kumilenksuja? Me ollaan menossa ottamaan Sienestä kuvia laitumelle, ja olisi kiva saada sen harja sykeröille, selitin Larissalle. -Letityskuminauhoja löytyy sieltä isosta kaapista joka on satulahuoneessa. Jokaisessa kaapinovessa on sellaiset laput joissa lukee että mitä kaapista löytyy, Larissa ohjeisti ystävällisesti. -Okei, ja oli mulla vielä toinenkin asia. Saako Touhon suitsia lainata, kun tarkotuksena olis saada sellaset suitset jossa on alaturpahihna? kysyin vielä. -Joo, voihan niitä lainata kun ne ovat ihan oikean kokoisetkin, Larissa sanoi. -Juu, kiitti, sanoin ja lähdin satulahuoneeseen etsimään letityskuminauhoja. Sieltä kaapista minä ne löysinkin, ja samalla nappasin käsiini myös Touhon suitset. Avasin suitset nopeasti nipusta, ja irrotin ohjat kuolaimista. Jätin ohjat Touhon kaappiin, ja otin suitset mukaani.
Sienen karsinan luona laitoin letityskuminauhapussin lattialle, ja suitset karsinanoveen. Nappasin Sienen fleeceloimen käteeni ja menin karsinaan sisälle. Sieni näytti jo ihan säihkyvän puhtaalta, harja ja häntä olivat enää hieman takuissa. Poni oli saanut myös syötyä heinänsä. Heitin loimen ponin päälle, ja laitoin etusoljet ja ristivyöt kiinni. Otin vielä hännän häntäremmin lävitse. Roope oli saanut Sienen harjan selvitettyä, joten aloin tehdä sykeröitä Sienen harjaan. Sykeröiden tekeminen oli minulle jo todella tuttua monien kisareissujen takia. Olen itse kisannut paljon, ja yleensä olen ollut myös Roopen ponien kisahoitajana. Sykeröiden tekemisessä ei siis mennyt kauaa, ja pian olinkin jo työntämässä kuolaimia ponin suuhun. Suitset menivät helposti päähän, ja sen jälkeen kiinnitinkin leukahihnan, turpahihnan ja alaturpahihnan. Roope ojensi minulle Sienen riimunnarun jonka kiinnitin toiseen kuolainrenkaaseen. Sitten lähdimmekin Sienen kanssa kohti laitumia.
Laitumella päästimme Sienen irti, ja outoa kyllä se jäi vain tönöttämään paikalleen, minkä ansiosta siitä sai todella hyviä kuvia. Roope oli hakenut kamerani laukustani, ja myös Roope napsi kuvia äitinsä kalliilla järjestelmäkameralla. Saimme myös muutamia hyviä liikekuvia, kun Sieni innostui laukkailemaan. Pian otimmekin Sienen kiinni, ja lähdimme takaisin talliin. Roope laittoi riimunnarun takaisin karsinanoveen. Tallissa otin Sieneltä Touhon suitset pois, ja lähdin viemään niitä paikoilleen. Samalla Roope jäi avaamaan sykeröjä. Kävin pesemässä kuolaimet, jonka jälkeen menin satulahuoneeseen ja kiinnitin ohjat suitsiin takaisin. Niputin suitset ja laitoin ne takaisin Touhon kaappiin. Kun pääsin karsinalle, Roope oli saanut kaikki sykeröt jo pois. -Mihin nää piti viedä? Roope kysyi. -Sinne satulahuoneen kaappiin, kerroin ja aloin nauramaan ihan vääränä. -No? Roope kysyi ihmeissään. -Kato tota ponia, sain vaivoin sanottua nauruni lomasta. Roope kääntyi ympäri ja yhtyi naurukuorooni. Sieni oli vissiin päättänyt että nyt tämä pelleily saisi loppua, ja että näitä pinteleitä hän ei enää pitäisi. Sieni oli ruvennut repimään hampaillaan pinteleitä irti, ja olikin saanut niitä hieman auki. Olin laittanut ne silti niin tiukasti, että niitä ei olisi helppo saada hampailla irti. Sieni näytti luovuttavan ja katsoi meitä sillä ilmeellä että "Ottakaa nää pois ja vähän äkkiä!". Roope lähti viemään letityskuminauhat pois, ja minä jäin ottamaan valokuvia hullunkurisesta ponista. Kuvista tulikin aivan mahtavia! Kun Roope palasi, menimme ponin karsinaan ja Roope alkoi ottaa pinteleitä pois, minä taas otin loimen ja laitoin sen karsinanoveen. Keräsin myös kaikki harjat takaisin harjakoppaan ja vein sen takaisin paikalleen. Pian Roopekin tuli käärittyjen pinteleiden ja patjojen kanssa. Otimme samalla myös tavarani pois Sienen kaapista. Ennen kuin lähdimme tallilta, kävin vielä sanomassa ponille heipat ja annoin sille halauksen. Kello näyttikin jo melkein yhdeksää, ja pian olisi ponien iltaruokien aika. Lähdimme Roopen kanssa kävellen kotiin, ja puhuimme matkalla kaikesta tallilla tapahtuneesta. Puhuimme myös Roopen uudesta kilpaponista Zorrosta, joka saapuisi ihan lähipäivinä.
Ensimmäinen tarina, toivottavasti pidät!
// Todella hyvä aloitus! Tykkään lukea enemmän näitä romaaninalkuja, kun lyhyitä hätäisesti tehtyjä. Kirjoitusvirheitäkään en löytänyt, kappalejaotkin oli kohillaan ja puheenvuoroja käytetty, hyvähyvä Jatka samaan malliin vain
|
|
|
Post by Julia K. on Nov 27, 2013 15:58:31 GMT
Maanantai 25.11.2013 Maastoilua
Saavuimme Roopen kanssa auton kyydissä Wia Lactean pihaan. Olin taas kerran mennyt unohtamaan, että maanantaina on futsaalharjoitukset, joten tallilla käymiseen ei oikein olisi aikaa, ja kaiken lisäksi tänään olisi vielä yksi kauden odotetuimmista futsaalpeleistä. Silti olin lupautunut lähtemään pienen porukan kanssa maastoon, kiitos hyvän muistini. Asiaa ei auttanut yhtään se, että Roope pelaa samassa joukkueessa kanssani, joten Roope ei voinut tulla tallille etukäteen hoitamaan Sientä valmiiksi. Silti olimme Roopen kanssa saaneet järjesteltyä sen asian niin, että kerkeäisin kaikkialle minne pitäisikin. Kun pääsin autosta ulos, ryntäsin heti tallin isoon vessaan vaihtamaan futsaalvaatteita ratsastusvarusteisiin, ja Roope meni laittamaan Sienen valmiiksi. Vaatteiden vaihtaminen ei todellakaan ollut mitään nopeaa puuhaa, koska molemmissa urheilulajeissa on niin paljon eri varusteita. Pian olin kumminkin laittanut kaikki ratsastusvarusteet päälleni, ja vein futsaalvaatteeni Sienen kaappiin. Ryntäsin pihalle missä Sieni ja Roope jo odottelivatkin hieman kauempana muista. Sieni oli jo niin valmis että sain vain mennä sen selkään. Selkäänmeno ei tuottanut vaikeuksia, joten pian minulla olikin jo jalustimet jalassa. -Mä meen nyt tonne talliin ennen kun mä jäädyn, Roope huikkasi. -Joo, mee vaan, vastasin ja katselin muuta porukkaa. Ratsukoita oli minun lisäkseni neljä, joten yksi vielä puuttuisi. Pian tallista astelikin tummahiuksinen tyttö, joka talutti ponikokoista vuonohevosta. -Ovatko kaikki paikalla? tyttö kysyi, ja tajusin että hän on varmaankin retken järjestänyt Jasmin. -Juu, näyttää olevan, Jasmin vastasi ennen kuin kukaan muu ehti sanoa mitään. En oikein tiennyt mitä olisin tehnyt kun kaikki muut rupattelivat keskenään. En tuntenut porukasta ketään, joten en viitsinyt ängetä mukaan. Pian minun ja Sienen viereen ilmestyi suomenhevonen ja tummahiuksinen tyttö. -Moikka, mä oon Inna. Ootko sä se Sienen uus hoitaja, Julia? Inna kysyi hymyillen. -Joo, vastasin ja hymyilin takaisin. -Sä et vissiin tunne noista ketään? Inna kysyi. -Kyllä mä ne kaikki tunnistin Larissan kuvauksien perusteella, mutta en mä niitä tunne, vastasin Innalle. -Mä voin ratsastaa ja jutella sun kaa jos haluat, Inna ehdotti. -Juu, se olis kivaa, vastasin. Minä ja Inna siis juttelimme kahdestaan kaikenlaista hevosiin liittyvää.
-Nyt lähdetään, Jasmin huikkasi. Muodostimme jonon, jossa Innan hevonen Rulla oli heti Jasminin takana, ja Sieni heti perässä. Kun lähdimme järvelle päin, menimme matkalla vaan käyntiä ja ravia, koska tiet olivat niin liukkaita. Kun pääsimme järvelle, huomasimme että sen pinnalla oli jo ohutta jäätä, joten siinä ei voinut enää uittaa hevosia. Jäimme siis vaan seisoskelemaan järven rannalle, kun yhtäkkiä jostain kuului puskien kahinaa ja oksien katkeamisen ääniä. Yhtäkkiä läheisestä puskasta putkahtikin esiin ison uroshirven pää. Hevoset säikähtivät, ja Markuksen ratsu Jaska lähti peruuttamaan. Jaska törmäsi risteytysponitamma Ritaan, joka joutui astua ohuen jään päälle. Jää meni rikki, ja hevoset säikähtivät vielä enemmän. Kaikki lähtivät laukkaamaan eri suuntiin, ja Luna ja Markus taisivat jopa tippua kyydistä. Sain pysäytettyä Sienen todella nopeasti, ja samoin Rulla seisoi jo vieressämme. -Ei kai sattunut? Jasmin kysyi Markukselta ja Lunalta. -Ei, molemmat vastasivat ja kiipesivät takaisin hevostensa selkään. Ne eivät onneksi olleet lähteneet rantaa kauemmaksi. -Nyt varmaan kannattaisi lähteä. Voitaisiin mennä erireittiä niin saataisiin laukatakkin, Jasmin ehdotti, ja kaikki nyökkäsivät vastaukseksi. Kotimatkalla laukkasimme muutaman pätkän, ja hevoset käyttäytyivät hyvin. Sienikin oli ollut yllättävän kiltti, vaikka ratsastin sillä ensimmäistä kertaa.
Pian olimmekin jo tallin pihassa. -Kiitos kaikille jotka lähtivät mukaan, vaikka retki ei nyt mikään kauhean onnistunut ollutkaan, Jasmin naurahti. Otin jalustimet pois jaloistani ja liuin alas Sienen selästä. Annoin Sienen Roopelle joka oli ilmestynyt pihalle. -Moikka, mä lähden nyt vaihtamaan vaatteita sitä peliä varten, huikkasin Innalle joka löysäsi Rullan satulavyötä. -Juu, moikka! Ja onnea sinne peliin! Inna huikkasi vielä perääni. Menin talliin ja kävin hakemassa vaatteeni Sienen kaapista, jonka jäleen menin vessaan vaihtamaan vaatteeni. Hetken kuluttua olinkin jo valmis, ja menin pihalle. Roope odotti jo pihalla. -Saitko Sienen riisuttua? kysäisin nopeasti pojalta kun harpoin kohti Roopen äidin autoa. -Juu, Roope vastasi ja lähti perääni. Autossa selitin Roopelle ja Roopen äidille koko maastoreissun, ja molemmat nauroivat. -Teilläpä oli jännä reissu, Roopen äiti nauroi. -Niin oli, vastasin nauraen. Sen jälkeen aloinkin valmistautua edessä olevaan futsaalpeliin.
Tässä oli toinen hoitotarina, joka samalla oli tarina Jasminin järjestämästä maastoreissusta.
/ Kiva tarina, vaikka pieniä eroavaisuuksia toisten tarinoihin olikin
|
|
|
Post by Julia K. on Dec 6, 2013 9:49:07 GMT
Perjantai 6.12.2013 Itsenäisyyspäivänä Tallilla No niin, päätinpä sitten aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen. Tänään lähdin siis ihan itsekseni kävellen tallille, Roopella oli valmennus sen uuden kisaponinsa Zorron kanssa. Kun olin hakemassa Roopen ja sen äidin kanssa Zorroa sen entisestä kodista, niin huomasin että sillä ponilla kyllä vauhtia riittää, kuljetusrampiltakin tultiin sellaista vauhtia alas, että että... Mutta kumminkin, olin siis kävellen tallilla, ja menin taluttelemaan Sientä maastoon. Nappasin Sienenlle vaan riimun ja riimunnarun mukaan, koska päätin että menisimme niin reippaasti että siinä ei ehtisi tulla kylmä. Nyt pitää mennä leipomaan pipareita, niin pakko hetkeksi keskeyttää...
|
|