|
Post by Larissa on Nov 25, 2013 21:41:41 GMT
SanguineNimeä klikkaamalla pääset Garon sivuilleHollanninpuoliveriori Omistaja Mistral
|
|
|
Post by Mistral on Nov 26, 2013 5:25:19 GMT
1. Welcome Home (26.11.2013) Larissa oli jo pihalla vastassa kun viimein kaarroin autollani tallin pihaan - noin 15 minuttia myöhässä. Garon kanssa oli ollut ongelmia lähtiessä ja se kostautui sitten perillä. En ollut edes koskaan Larissaa ennen tevannut, karsinapaikan vuokrauskin oli hoidettu puhelimen ja valokuvien avulla. Annoin varmasti todella hyvän ensivaikutelman tällä säheltämiselläni. Hyppäsin ulos autosta heti kun sain sen pysäytettyä ja kättelin Larissaa nopeasti esitellen itseni ja mumisten jotain anteeksipyynnön tapaista myöhästymisestäni. Panin samalla merkille joukon ratsastusasuisia ihmisiä, jotka trailerin nähdessään kerääntyivät vähän matkan päähän Larissan taakse, selvästi kiinnostuneina siitä, millainen otus tallille oli saapumassa. Orini oli tainnut jo tajuta, että olemme perillä ja pelkäsi, että unohdan sen traileriin, sillä sieltä kuului kovaääninen hirnahdus, jota seurasi kopina, hevosen liikuskellessa pienessä tilassa. "Se on aina vähän tuollainen. Ei voi sekuntiakaan seistä paikoillaan", tokaisin nopeasti ennen kuin pyörähdin ympäri pelastamaan unohdetun kauraturpani vankilastaan. Karsinaan mentiinkin sitten vauhdilla. Jouduin useammin kuin kerran nykäisemään riimunnarusta muistuttaakseni orille kuka täällä määrää sen yirättäessä livahtaa omille teilleen. Larissa selitti koko ajan minulle jotain asioita tallin tavoista ja aikatauluista. Kuuntelin hänen puheitaan hieman liian hajamielisesti hevoseni viedessä suurimman osan huomiostani, ja olin varma, etten muistaisi mitään enää myöhemmin. Kun Garo oli viimein saatu turvallisesti uuteen karsinaansa vaihdoin vielä muutaman sanasen tallin omistajattaren kanssa samlla, kun annoin orin tutkia uuden kotinsa ja jäädä sitten mussuttamaan tyytyväisenä sille valmiiksi tuotua pientä heinäkasaa. Samalla riisuin siltä kuljetussuojat ja loimen, joka sillä matkan ajan oli ollut. "Valitettavasti minun täytyy mennä nyt jatkamaan töitä. Jos tarvitset apua, voit kysyä minulta tai joltain hoitajista. Toivottavasti viihdytte tällä" Larissa hetken kulutta sanoi. Nyökkäsin hänelle hymyillen, kun hän lähti reippain askelin töihinsä. Kävin vielä hakemassa Garon varusteet autostani ja vietin hetken oripoikani kanssa, ennen kuin päätin jättää sen lepäämään ja palautumaan pitkän ajomatkan jäljiltä. Ratsastamaan lähtisin vasta huomenna. Tein vielä nopean kierroksen tallissa ja katselin hevosia, jotka oltiin tuotu sisälle ja joita innokkaat ratsastajat olivat pian alkavaa tuntia varten varustamassa.
|
|
|
Post by Mistral on Nov 27, 2013 15:56:01 GMT
2. Maneesin pohjan laatua testaamassa (27.11.2013) Seisoskelin tarhoilla katsellen Garoa, joka asteli verkkaisesti ympäriinsä tarhassa popsien samalla muutamia yksittäisiä heinänkorsia, joita se matkallaan löysi. Ori näytti olevan täysin tottunut uuteen asuinpaikkaansa, eikä se ainakaan vielä ollut ehtinyt saada aikaan mitään ongelmia. Olin täysin omiin ajatuksiini uppoutuneena, enkä lainkaan huomannut henkilöä, joka ilmestyi viereeni. "Onks toi sun?" Olin vähällä hypätä ilmaan säikähtäessäni yllättävää kysymystä. "Joo, on se... Tai siis on se tavallaan", vastasin, edelleen hieman hämmentyneenä tytön yllättävästä ilmesymisestä. Tyttö oli minua nuorempi, arviolta 12-13 vuotias. Hän oli myös melko lyhyt. "Oispa mullakin oma hevonen, mut kyllä mulle hoitsukin yhtä hyvin kelpaa." Olin juuri aikeissa kysyä mitä hevosta tyttö hoitaa, kun Garo päätti luopua itsenäisestä puuhastelustaan ja tulla luoksemme rapsutuksia kerjäämään. "Ai nytkö herra on saanut ruokansa syötyä ja on valmis tulemaan sisälle?" kysäisin leikkisästi oriltani rapsuttaen turpaa, joka lähestulkoon työnnettiin naamalleni. "Mun pitää nyt mennä, törmäillään taas joskus", tyttö sanoi ja lähti kävelemään tallia kohti. Hän oli ehtinyt jo hyvän matkan päähän, ennen kuin tajusin, että olisin voinut edes kysyä hänen nimeään. "Herra huomionkipeä ei taida haluta, että juttelen muiden tallilaisten kanssa", mutisin orilleni. No, ainakin pääsin palaamaan siihen, mitä olin tallilla tekemässä. Talutin Garon talliin ja käytin melko pitkän ajan harjatakseni sen puhtaaksi ja puhdistaakseni myös purut sen harjasta ja hännästä, ennen kuin kävin hakemassa hevoseni varusteet, puin ne sille ja talutin orin tyhjillään olevaan maneesiin. Kiristin satulavyön, nousin hevoseni selkään ja päästin sen kävelemään uraa pitkin vapain ohjin. Hetken kuluttua keräsin ohjat ja aloin työskentelemään voltteja ja pohkeenväistöjä. Garo oli normaaliakin energisemmällä tuulella ja jouduin ottamaan muutamia melko vahvojakin pidätteitä orin yrittäessä jopa käynnissä juosta pois altani. Hetken työstämisen jälkeen ori alkoi kuitenkin rentoutua ja pääsin jatkamaan veryttelyä ravissa. Työstin taas hetken aikaa tässä askellajissa molempiin suuntiin, kunnes Garo alkoi tuntua hyvältä, jonka jälkeen nostin laukan. Huono idea. Siistin laukannosto sijaan sainkin yllättäen korkealle ilmaan nousevan takapuolen... Ja seuraavaksi löysinkin itseni istumassa maneesin pohjalta hevosen kiitäessä pukkilaukkaa ympäri maneesia. En satuttanut itseäni, mutta ei se mukavaltakaan tuntunut. Nousin seisomaan. "Garo, tänne", sanoin jämäkällä äänellä. Ori kun oli opetettu tulemaan luokse käskystä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan toiminut ja sain maanitella hevosta vielä hetken aikaa ennen kuin se viimeine kyllästyi juoksenteluunsa ja antoi minun tarttua ohjiin, jotka yllättävää kyllä, olivat pysyneet hevosen kaulalla koko episodin ajan. Sitten vaan takaisin selkään, ohjat tiukasti tuntumalle ja hevonen rauhalliseen, ehkä jopa hieman alitempoiseen raviin ennen kuin kokeilin uudestaan nostaa laukkaa. Tällä kertaa nosto sujuikin paljon paremmin. Vauhtia oli edelleen liikaa, mutta takajalat pysyiväv kiltisti vatsan alla. Vähän aikaa siinä sitten pyörittelin oria melko pienellä pääty-ympyrällä, jotta se sai suurimman osan ylimääräisestä energiastaan purettua ja jaksoi jopa keskittyä ratsastajaansa. Treenailin vielä orin kanssa hieman avotaivutuksia käynnissä ja ravissa, sekä tein käynnissä takaosakäännöksiä, jotka itseasiassa olivat olleet koko ratsastuskerran päätarkoituksena. Garo ei ollut vieläkään kunnolla oppinut kääntymään takajalkojensa ympäri, vaan yritti aina mennä kuin perinteisen kulman ratsastuksessa, mutta kyllä se alkoi jo pikkuhiljaa paremmalta näyttämään. Loppuajan Garo menikin sitten ihan siististi ja kunnon loppukäyntien jälkeen käänsin hevosen kaartoon ja laskeudun satulasta. Taputin vielä hevosta kaulalle ennen kuin talutin sen talliin, jossa riisuin siltä varsuteet ja harjasin sen. Vilkaisin kelloa. Garo ehtisi olla vielä muutaman tunnin tarhassa, ennen kuin hevosia alettaisiin hakea sisälle, joten ei kun vaan hevoselle riimu päähän ja reippaasti takaisin tarhoille, jotta pääsisin itse mahdollisimman nopeasti kotiin ja eroon hiekkaa täynnä olevista vaatteistani.
/ Ihana tarina kaikin puolin! Hienosti kuvailit niin ratsastusta kuin muutakin, hyvähyvä Kappalejaot voisi lisätä selventämään tarinaa, mutta menee noinkin kyllä ihan ok. Maistuko hiekka hyvältä?
|
|